Soberismia

Olen seurustellut kymmenen kertaa.

Seiskalla seurustelin ensimmäistä kertaa. Ihan kokonaisen kuukauden yhden tytön kanssa, kun se tyttö tunki kielensä kurkkuuni diskossa ja meinasin saada sydärin. Päivälleen neljä viikkoa myöhemmin kotibileissä nykyinen paras ystäväni salakuljetti paikalle neljä olutta, joi ne ja otti paitansa pois. Se tyttö tuli sanomaan minulle, ”että ehkä on parempi, että ollaan vain kavereita”, ja lähti paidattoman ystäväni kanssa sänkyyn pussailemaan kolmen muun pariskunnan väliin. Sydämeni murtui.

Sitten seurustelin tytön kanssa, joka osti meille vapuksi Gin Lemon pullon ja antoi kouria tissejään. Neljä viikkoa myöhemmin erosimme, koska olin ”nössö” koska en kehdannut kouria enempää. Sydämeni murtui taas, olisin halunnut kouria lisää.

Kesäloman jälkeen seurustelin uudelleen sen tytön kanssa, joka lähti vuotta aiemmin paidattoman kaverini kanssa pussailemaan. Hänen kanssaan menetin neitsyyteni sellaisessa hätäisessä sisään-ulos-sinne-tänne -sutaisussa ja ihmettelin seuraavana päivänä koulussa, että miksi sitä oksettaa. Luulin sen olevan raskaana, syy oli katumuspillereissä. En muista miksi erosimme. Ehkä sen oksentamisen takia? Seurustelimme vielä kertaalleen yläasteen päätteeksi, mutta ei se kolmaskaan kerta totuutta sanonut. Abivuotena hänestä kirjoitettiin koulumme perinteiseen abikronikkaan, että ”Linda dokas, poltti ja nai jo silloin, kun muut oppivat isot alkukirjaimet” ja mietin, että taisin taas olla liian nössö.

Kasiluokan puolessavälissä aloin seurustelemaan ala-asteen ihastukseni kanssa ja olin onneni kukkuloilla. Kun lähdin pääsiäisenä käymään Hollannissa serkkujani moikkaamassa ja palasin takaisin kotiin, oli tyttöystäväni ajanut päänsä kaljuksi. Oli kauhean vaikeaa keksiä tekosyy erolle, koska en kehdannut sanoa, että ”hei, kamoon, sä oot kalju!”

Seuraavana kesänä rakastuin ensimmäisen kerran. Pussailimme Koffin puistossa ja ensimmäistä kertaa elämässäni nukuin tytön kanssa vierekkäin kokonaisen yön. Se oli taianomaista. Kymmenen kuukauden seurustelumme päättyi seuraavana vappuna, kun tyttöystäväni paras ystävätär tuli luokseni, alkoi pussailemaan minua yllättäen ja juuri samalla hetkellä tyttöystäväni ilmestyi ikkunan taakse ja näki kaiken. Muistan hänen ilmeensä edelleen.

Yläasteen päätteeksi seurustelin vielä kuukauden tai pari luokkakaverini kanssa mutta suhde loppui, koska hän ihastui ”rullaluistelukaveriinsa”. Minä taisin jäädä hänen viimeiseksi poikaystäväkseen ja tytöstä tuli lesbo. Tämän haluaisin kirjoitettavan hautakiveeni.

Lukion alussa rakastuin elämäni toisen kerran. Kyseessä oli paras ystäväni, mutta meistä ei koskaan tullut mitään. Pussasimme kerran 16-vuotiaina, sitten heti perään 33-vuotiaina ja nyt olemme vain parhaat ystävät ja käymme ulkona syömässä niin kuin vanhat mummot tekee.

Seuraavaksi vuoroon tuli luokkatoverini, jonka kanssa heilastelimme muutaman kuukauden mutta leikki loppui tykkänään... johonkin. Muistaakseni kyllästyin, en ole varma. Tai sitten tapasin tulevan vaimoni.

Rakastuin tulevaan vaimooni heti korviani myöten. Seurustelimme, otimme rauhassa, tutustuimme ja etenimme askel askeleelta. Jälkikäteen mietittynä varmasti vääränlaisin askelin, mutta silloin kaikki tuntui oikealta. Koulujen loputtua ja armeijan käytyäni muutimme yhteen, muutaman vuoden päästä menimme kihloihin ja yhdeksän vuotta tapaamisemme jälkeen naimisiin. Olimme kaveripiirimme ensimmäiset kaikissa askelissamme ja kaikki olettivat ettemme eroaisi ikinä. Kaksi vuotta naimisiinmenon jälkeen saimme lapsen ja kolmannen vuoden jälkeen erosimme, kaveripiirin ensimmäisinä sitäkin. Avioliiton viimeisen ja lapseni ensimmäisen vuoden join enemmän kuin koskaan, olin masentunut ja näköalaton. En ihmettele vaimon lähtöä lainkaan, olisin tehnyt ihan samoin itsekin. Ehkä teinkin, omalla tavallani.

Käytännössä suoraan lennosta 12-vuotisen suhteen ja avioliiton jälkeen aloin suunnilleen seuraavana päivänä seurustelemaan ystäväni kanssa, jonka luulin pelastavan minut. Jälkikäteen voin pitää tätä loikkaa minulle henkisesti elämäni suurimpana virheenä ja suhde, jonka luulin minut parantavan syöksi minut  lopulta pahempaan syöksykierteeseen kuin missä jo olin. Lopulta, kahden vuoden seurustelun ja lähes vuosi sen parisuhteen päätyttyä osuin pohjaan, jota syyskuun viidenneksi 2012 kutsutaan. Olin ensimmäistä kertaa yksin seitsemääntoista vuoteen. Olin toivoton, yksinäinen ja itsetuntoni muistutti lähinnä pahoinpideltyä koiranpentua Olin myös yli satakiloinen masennusmöykky, henkinen raunio ja konkurssikypsä vapaa-ajan alkoholisti, joka vihasi itseään.

Aloitin ensimmäistä kertaa prosessin, jossa katsoin peiliin ja lakkasin syyttämästä kaikkia yllämainittuja virheistäni. Se on prosessi, joka on jo isolta osaltaan päättynyt mutta jonka häntiä jahdataan varmasti loppuelämä. Ymmärsin ensimmäistä kertaa, että jos en itsekään pysty rakastamaan itseäni, miten voisin kuvitella, että joku muu voisi niin tehdä. Ja aloin korjaamaan asiaa.

Tänään, hieman yli kahta vuotta myöhemmin, olen rakastunut. Sekä itseeni, että naiseen. Ensimmäistä kertaa ikinä terveesti ja oikeasta lähtökohdasta. Siitä, että parisuhde on jo valmiiksi hyvää oloa täydentävä tekijä, ei sen aiheuttaja eikä etenkään sitä määrittävä. Olen myös ensimmäistä kertaa rakastunut selvin päin, ilman, että joutuisin pelkäämään itseäni ja niitä virheitä, joita kerta toisensa jälkeen kännissä tein läpi kahden vuosikymmenen. Nyt tunnen itseni eikä minua pelota enää. Minua ei pelota hylätyksi tuleminen, joka oli pahin kauhuni pitkään eikä minua pelota yksinäisyyden tunne, joka sai minut aikanaan juomaan itseni mukavaksi vähän liian monta kertaa. Ja kun ei pelkää, uskaltaa antaa palaa. Uskaltaa rakastaa!

Tänään minulla on juuri se olo, jota en jossain vaiheessa uskonut enää ikinä kokevani, sairaalloisesta etsimisestä ja tavoittelusta huolimatta. Se tuli vasta, kun lopetin etsimisen ja pysähdyin katsomaan sitä paikkaa jossa olin. En kurkottamaan eteenpäin enkä pälyilemään taaksepäin, ainoastaan hengittämään rauhassa tätä hetkeä mikä juuri nyt vallitsee.

Ja tässä hetkessä en ole enää liian nössö kourimaan.




----------------------------
www.soberismia.fi
----------------------------