Soberismia

Ai että. Viikko jota olen odotellut jo pitkään. Tai oikeastaan, kaikki kolme viikkoa, jotka alkavat huomis-aamusta.

Huomenna lähden matkalaukun kanssa seikkailemaan läpi kolmen maanosan ja mantereen ensin suunnaten Lontoon kautta Kanadaan, siitä New Yorkiin ja lopuksi Japaniin Tokioon. Välissä on yksi päivä kotona, että ehtii kalsarit nopeasti pesaista.

Kanadassa olen kutsuvieraana Nova Scotia Music Weekilla pienessä Sydneyn kaupungissa Nova Scotian koillis-kulmassa, New Yorkissa olisi tarkoitus muutaman palaverin lisäksi lähinnä lomailla rakkaan ystävän luona ja Tokiossa mennäänkin sitten aika tiiviissä työtahdissa, joskin yhden päivän olen varannut paikallista Disneylandia varten, missä voi sitten hoilailla kolmen viikon jetlag-sekotiloissa It’s a Small World After Allia.

Nykyään näitä reissuja odottaa aivan eri kantilta kuin aiemmin. Ennen, kun odotteli matkaan lähtöä, sitä ajatteli, että edessä on lähinnä viikon, tai tässä tapauksessa kolmen, bileet. Nyt odotan hyvien työhommien ohessa lähinnä pääseväni lenkkeilemään Nova Scotian kauniisiin maisemiin, meneväni New Yorkissa katsomaan NHL:ää ja pääseväni Japanissa katsomaan, no, Japania. Koska maa itsessään on kokemus kun vain kadulle astuu. Samalla mietin, miten sitä olen aiemmin edes jaksanut?

Nyt kun lähtee matkaan, näkee ja kokee kaupungit ja paikat aivan erilaisella tavalla. Suosikkipaikastani New Yorkista on tullut entistä rakkaampi sen jälkeen, kun se oma kiinnostus on tullut pois sieltä West Villagen baareista kaupungin päivänvalossa näyttäytyvään aivan omanlaiseensa sykkeeseen.

Tokiosta päällimmäisin muisto on ilta, jolloin pakkauduimme noin kahdenkymmenen pitkätukan kanssa kahdeksankerroksisen karaoke-kompleksin kahteen vuokraamaamme laulukoppiin ja otimme vaatteet pois. Koska oli kuuma ja kosteaa ja ”täähän on ihan ku sauna, ollaanks kaikki alasti!” Koppien hintaan sisältyi viinat ja niiden seinillä oli sisäpuhelimet, mistä juomia sai tilata suoraan paikalle niin paljon kuin halusi. Muistan edelleen tarjoilijan ilmeen, kun hän saapui kerrokseen toimittamaan tilaamiani 40:tä tuoppia ja kahta litraa vodkaa, kun  vastassa odotti parikymmentä karvanaamaa munasillaan laulamassa Bon Jovin Alwaysia pöydällä. En ole ehkä koskaan nähnyt vastaavaa paniikkia yhdenkään ihmisen kasvoilla. Tiputettuaan juomat lattialle, tarjoilija lähti valkoisessa puvussaan ja silkkihanskoissaan kauhuissaan juosten hakemaan paikalle iltavastaavaa, joka lähes itku silmässä tuli huoneeseemme kehnolla englannin kielen taidollaan pyytämään, että ”Please, please dress up, dress up.” Jollain konstilla, ilman yhteistä kieltä, saimme lopulta sovittua, että bokserit jalassa on ok jatkaa ja saamme olla huoneissamme ilman, että paikalle syöksyy joku joukko siveysmellakkapoliisininjoja.

Tämä, ja kaikki muut sekoilut muilla mailla ovat kaikki hyviä muistoja ja ajattelen niitä vain ja ainoastaan lämmöllä. Ne ovat asioita, joita ei olisi tullut selvin päin ehkä tehtyä enkä kadu niistä yhtäkään. Nykyään seikkailut vain ovat erilaisia.

Joka tapauksessa, viinalla tai ei, matkailu on myös aina inspiroivaa. Ja mitä kauemmas lähtee, sitä enemmän siitä saa henkistäkin etäisyyttä omaan arkeensa ja elämäänsä jolloin niiden tarkastelukin eri kantilta tulee kuin luonnostaan. Samalla usein käy niin, että sen lisäksi että osaa laittaa itseään vähän perspektiiviin, päähän pulppuaa uusia ideoita, ajatuksia ja virtaa. Kuluneen melko raskaan syksyn jälkeen ei tämä matka voisi taas parempaan saumaan tulla. Olo tässä lähtiessä on vähän sellainen mukavan toiveikas. Että ehkä sitä tuolta jostain taas löytää jonkun viisasten kiven, millä pääsee eteenpäin sinne seuraavan kulman taakse. Kuka tietää, jos se vaikka tupsahtaa eteen Tokion Disneylandissa.

Kun oma poikani tuosta kasvaa, aion viedä häntä mahdollisimman paljon mahdollisimman moneen maailman kolkkaan. Maailmaa näkemällä oppii itsestään ja omasta kulttuuristaan enemmän kuin yhtäkään kirjaa lukemalla. Se on yksi suurimpia oppeja mitä voi lapselleen antaa, näyttää tälle maailman, sen kaiken kauneuden ja rumuuden, kaiken.

Kaiken, paitsi Tokion karaoke-kopit kolmen suomalaisen hevibändin kanssa.