Soberismia

Siirsivät sitten kelloja eteenpäin, kesäaikaan.

Se tarkoittaa sitä, että kesä ihan oikeasti tulee. Olkoonkin, että ulkona toki on möykyittäin vielä lunta ja esimerkiksi kotipihani kinos todennäköisesti sulaa ehkä syyskuuhun mennessä. Mutta kuitenkin. Nyt on kesäaika.

Enkä ole tainnut odottaa kesää koskaan niin paljon kun nyt.

Juomisen lopettamiseni ajankohta toki on kovin sivuseikka kokonaisuuden kannalta, mutta nyt kun asiaa mietin, niin uskon, ettei se parempaan saumaan olisi voinut osua. Korkin sulkeutumisen jälkeinen turbulenssi kaikkine ajatuksineen, tekoineen ja mietteineen osui vuoden synkimpään aikaan, joka ehkä on ollut omiaan alleviivaamaan monia aatoksia ja tekemään taistosta, jos nyt ei vaikeampaa, niin rankempaa. Nyt, kun alkaa omat demonit olla voitettuna, myös ulkona kirkastuu päivä päivältä lisää.

Ah, mitä suurta symboliikkaa! Valo tunnelin päässä! Uuden aamun koitto!

Vaan siltä se silti välillä tuntuu. Ja nyt on edessä kevät ja kesä. Lämpöä, aurinkoa, vapautta. Täällä sitä jo istutaan kieli pitkällä miettien matkoja, mökkeilyjä ja festareita ja sitä, millaista se kaikki tulee olemaan selvin päin. Moni on aprikoinut, että mitenköhän tämä minun soberismini tulee kestämään festivaalit, joita jo työni puolesta on ollut tapana kiertää suhteellisen aktiivisesti. Festarit kun ovat tupanneet olemaan jonkinlainen viinanjuonnin multihuipentuma aina vuosittain. Sitä selvisi aina läpi kylmän ja synkeän talven, kun piti ajatukset niissä Jägermeisterin promotytöissä ja festaribäkkärien pöydissä, missä istutaan aamusta iltaan nauramassa hyvässä seurassa ja tiputetaan janoon se muutama kymmenen siideriä. Saakohan Jekkutytöiltä mitään alkoholitonta? Saako niitä silti vähän tuijottaa ja kuolata, jos ei osta mitään?

Nyt, kun olen saanut kupolini aika hyvin kasaan ja ensimmäiset puoli vuotta juomattomuutta on takana, tiedän, ettei nuo festaripöydät tule olemaan ongelma. Että se niiden houkutus ei tule viemään mukanaan. Koska odotan niitä edelleen kieli pitkänä, mutta tätä nykyä vain eri syistä. Tai ainakin eri tavalla. Odotan innolla, että pääsen festareille selvin päin nauttimaan sitä tunnelmaa. Juopumaan siitä. Koska sehän se loppujen lopuksi on aina ollut se tärkein, aiemmin en sitä vain ole täysin nähnyt sen muovituopissa tarjotun, auringossa väljähtyneen siiderin läpi.

Olo on sellainen, että ensi kesän haluan kokea. Tuntea. Kesä on jonkinlaista rakastumisen, ilon ja hymyn aikaa täällä pohjolassa. Se on se, kun suomalainen pääsee pitkistä kalsareistaan eroon, saa kesärenkaat alle ja lähtee ulos istumaan, siitä kuoriutuu monesti aivan eri ihminen. Sellainen, joka vähän säteilee koko ajan, hyppelehtii tuolla kukkakedoilla.

Sellainen, kuin minä.

Kappas, Majavan terassi aukeaa tänään. Kesä!