maanantai 22. lokakuuta 2012


44 päivää. Niin pitkään siihen meni, että ensimmäinen ihminen tuli kutsumaan juomattomuuspäätöstäni typeräksi. Kertoi myös, että turhaahan tämä touhu on kun kuitenkin taas kohta olen pullo suussa ja huijaan siis vain itseäni. Uhosi vielä kääntävänsä pääni henkilökohtaisesti, jos ei muuten mene  kohta kossu takaisin kurkkuun.

Vaikea sanoa kuinka suhtauduin asiaan. Jos en tuntisi ihmistä, olisin voinut ottaa sen huumorillakin, mutta kun tuttuja ollaan ja ihan tosissaan se oli. Tilanne meni ohi hölmöhköllä naurahduksella ja vaivautuneella ilmeellä. Koska siltä tilanne juuri tuntui, vaivaannuttavalta.

Entä jos tyyppi olikin oikeassa?

Entä jos kuitenkin tässä vain kusen itseäni linssiin? Koska, kuten aiemmin olen sanonutkin, kyllähän minä siitä ryyppäämisestä nautin ja paljonkin. Minkä ihmeen takia kiellän sen siis itseltäni? Enkö voisi ratkaista viinaan liittyviä ongelmiani toisella tavalla? Varsinkin kun ongelmani eivät varsinaisesti viinaan edes liity, enemmänkin henkiseen olooni yleisesti. Enkä kyllä voi sanoa ongelmieni poistuneenkaan sen myötä, kun korkki sujahti kiinni.

Samalla kun oloni on parantunut niin fyysisesti kuin henkisestikin, on mieleen alkanut hiipiä ajatus, että miksen voisi tuosta nyt muutaman naukkaista. Koska itseanalyysini on viime aikoina noussut ihan uudelle tasolle, miksen muka olisi oppinut käyttämään jo viinaakin kohtuullisemmin? Voi olla, että jos nyt menisin baariin ja vetäisin kupolin nurin, olisi oikeasti aika kivaa, rakastaisin kaikkea ja hyvässä lykyssä heräisin jopa kotoa, enkä esimerkiksi entisen kumppanini rappukäytävästä. Koska jos totta puhutaan, mieli tekisi aika paljon.

Mutta. Yhden olennaisen asian olen huomannut tässä kuluneina viikkoina.

En tarvitse känniä mihinkään. 

Ongelmiani se ei poistaisi, korkeintaan lisäisi. Oloni on parempi kuin pitkään aikaan, sitäkään tuskin viina edelleen paremmaksi saisi. Ystäväni puhuvat minulle edelleen ja pitävät yhteyttä, vaikken kännissä olekaan. Ainoa, mihin täsmäkänni ehkä auttaisi, olisi saamaan tamperelaiset stripparit näyttämään hieman paremmilta. Koska muistaakseni ne ei ole aiemmin olleet ihan niin rumia ja huonoja, kuin viime viikonloppuna, kun olin ensi kertaa tankobaarissa selvin päin. 

Eli kusetin sitten itseäni tai en, ajattelin nyt kuitenkin pitäytyä tällä hyväksi havaitulla linjallani. Eiköhän jostain ihan kohtuullisen näköisiä tanssijoitakin löydy. Eli sori vaan Jone.

Ja jos tämä päätös on typerä, niin ainakaan mikään aiempi typerä tekoni ei ole tuntunut näin hyvältä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti